KKO 2023:29: Tilaaja oli YSE 1998 -sopimusehtojen mukaan menettänyt puhevaltansa, kun se esitti euromääräisen vahingonkorvausvaatimuksen urakoitsijalle vasta oikeudenkäynnissä

Of interest
20.5.2023

Rakennusurakan tilaaja ja urakoitsija olivat solmineet urakkasopimuksen rakennuksen peruskorjauksesta ja laajennuksesta. Sopimuksen mukaan siihen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998). Asiassa oli kyse siitä, oliko tilaaja menettänyt sopimusehtojen mukaan oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta oikeudenkäynnissä, kun se ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan viimeistään urakan loppuselvitystilaisuudessa.

Ratkaisun oikeudellinen viitekehys

Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) vastaanottotarkastusta koskevan 71 §:n 7 kohdan mukaan kummankin sopijapuolen on esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty. Vastaanottotarkastuksessa vain perusteiltaan esitetyt vaatimukset voidaan kuitenkin määriltään ottaa käsiteltäväksi vielä taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa ehtojen 73 §:ssä todetulla tavalla.

Ehtojen 73 §:n 1 kohdan mukaan urakoitsijan tulee kahden viikon kuluessa tarkastuspöytäkirjan saatuaan lähettää tilaajalle yksilöity lopputilitys kaikista sopijapuolten välisistä epäselvistä asioista, ellei vastaanottotarkastuksessa jo ole lopullisesti selvitetty kaikkia sopijapuolten välisiä tilisuhteita ja ellei määräajoista muuta sovita.  Tilitys ja siihen annettava tilaajan vastine käsitellään loppuselvityksessä, joka on pidettävä kuukauden kuluessa tilityksen luovuttamisesta tilaajalle. Loppuselvityksen pöytäkirjasta tulee pykälän 2 kohdan mukaan ilmetä urakoitsijan laatima lopputilitys ja tilaajan siihen antama vastine, ne tilaajan vaatimusten määrät, jotka eivät sisälly edellä mainittuun vastineeseen, sekä muut mahdolliset tilisuhteisiin vaikuttavat asiat.

Ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

Asian tausta

Tilaaja A oli solminut rakennusliikkeen B kanssa urakkasopimuksen rakennuksen peruskorjauksesta sekä laajennuksesta. Urakkasopimuksen mukaan siihen sovellettiin YSE 1998 -ehtoja.

Kohteen vastaanottotarkastuksessa A oli vaatinut B:tä korjaamaan puuteluettelosta ilmenevät virheet ja puutteet, joihin lukeutui muun ohella lattiapinnoitteiden asennusvirheet. Myöhemmin A oli vaatinut virheiden korjaamista myös taloudellisessa loppuselvityksessä. A ei ollut kuitenkaan esittänyt tuolloinkaan B:lle rahamääräistä korvausvaatimusta.

A oli myöhemmin käräjäoikeudessa esittämässään vastakanteessa esittänyt B:lle korvausvaatimuksen lattiapinnoitteiden virheellisistä asennuksista. B oli vastustanut vaatimusta esittämällä, että A oli menettänyt YSE 1998 -ehtojen nojalla puhevaltansa vaatia rahamääräistä korvausta.

Käräjäoikeuden tuomio

Asiassa oli riidatonta, ettei A ollut esittänyt rahamääräistä korvausvaatimustaan vastaanottotarkastuksessa, eikä taloudellisessa loppuselvityksessä. Käräjäoikeus totesi, että A:lla oli ollut riittävät tiedot euromääräisen vaatimuksen esittämiseen viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä, jolloin vaatimus olisi rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaan pitänyt esittää. Näin ollen A oli YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 3 kohdan nojalla menettänyt oikeutensa vaatia lattiapinnoitteiden virheistä rahallista korvausta. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vahingonkorvausvaatimuksen.

Hovioikeuden tuomio

Hovioikeus totesi, että A oli vastaanottotarkastuksessa vaatinut B:tä korjaamaan erillisistä puuteluetteloista ilmenevät virheet (mukaan lukien lattiamatoissa havaitut virheet). A oli myös taloudellisessa loppuselvityksessä vaatinut urakoitsijaa korjaamana virheellisen mattoasennuksen pohjatöineen.

Hovioikeus totesi, että sopimusvelvoitteet on pääsäännön mukaisesti ensisijaisesti täytettävä sovitun mukaisesti. Muiden sopimusrikkomusten seuraamusten vaatiminen tulee ajankohtaisesti vasta, jos käy ilmi, että sopimusta rikkonut osapuoli ei ryhdy oikaisutoimiin tai että oikaisutoimet eivät ole riittäviä virheen haitallisten vaikutusten poistamiseen. Hovioikeus katsoi B:n suhtautumisen virheen oikaisuvaatimukseen jääneen epäselväksi vielä loppuselvityksessäkin, ja ettei A:lla siten ollut ollut perustetta ryhtyä selvittämään mahdollisia korjauskustannuksia.

Hovioikeus ei myöskään pitänyt perusteltuna, että B olisi voinut välttää korvausvastuun ainoastaan kiistämällä oikea-aikaisesti esitetyn virheen oikaisuvaatimuksen taloudellisen loppuselvityksen jälkeen, kun se ei itse ollut ottanut vaatimukseen selvästi kantaa taloudellisessa loppuselvityksessä. Hovioikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että B:llä oli oikaisuvaatimuksen perusteella edellytykset arvioida korjaustyöstä aiheutuvien kustannusten määrä, ja päätyi siihen, että taloudellisessa loppuselvityksessä esitetty korjausvaatimus oli riittävä tilaajan puhevallan säilyttämiseksi. Hovioikeus totesi edelleen, että tilaajan reklamoitua virheestä ja vaadittua suoritusvelvollisuuden täyttämistä, urakoitsijalle ei ollut voinut myöskään syntyä sellaista käsitystä, että tilaaja olisi luopunut vaatimasta korvausta, mikäli urakoitsija ei täyttäisi suoritusvelvollisuuttaan.

Hovioikeus katsoi, ettei A ollut YSE 73 §:n 3 kohdan perusteella menettänyt oikeuttaan vaatia B:ltä rahamääräistä korvausta virheen oikaisun sijaan. Hovioikeus katsoi B:n olevan velvollinen suorittamaan A:lle virheen korjauksesta aiheutuneet kustannukset.

Korkeimman oikeuden tuomio

Korkein oikeus viittasi ratkaisussaan aiempiin ratkaisuihinsa (KKO 2014:26, KKO 2017:14), joissa on jo todettu, että YSE 1998 -ehdot on tarkoitettu osapuolia velvoittaviksi, ei pelkästään suositusluontoisiksi. Korkeimman oikeuden mukaan taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Päämääränä on osapuolten välinen kokonaisselvittely, jossa täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat riitaisia ja miltä osin riidattomia.

Korkein oikeus totesi lisäksi, että YSE 1998 -ehtojen määräys vaatimuksen määrän esittämisestä viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa on sanamuotonsa perusteella yksiselitteinen. Tätä velvollisuutta on myös soveltamiskäytännössä tulkittu varsin tiukasti. Velvollisuus rahamääräisen vaatimuksen esittämiseen viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa on siinäkin tapauksessa, ettei tilaajalla olisi vielä tuossa vaiheessa varmuutta siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei. Sama velvollisuus koskee tilaajaa myös siinä varsin tavanomaisessa tilanteessa, ettei sillä ole tarkkaa käsitystä aiheutuneen vahingon kokonaismäärästä.

A:n loppuselvityksessä uudistama vaatimus lattiapinnoitteiden virheiden korjaamisesta ei ollut korkeimman oikeuden mukaan riittävä tämän puhevallan säilyttämiseksi. Korkein oikeus totesi, että osapuolet voisivat sinällään poiketa muusta kuin YSE 1998 -ehtojen säätelemästä menettelystä. Asiassa ei korkeimman oikeuden mukaan ollut kuitenkaan edes väitetty, että osapuolet olisivat sopineet siitä, että lattiapinnoitteiden virheiden korjaamista koskevat vaatimukset ratkaistaisiin erillisessä menettelyssä. Korkein oikeus katsoi asiassa jääneen siten näyttämättä, ettei A:n olisi tarvinnut esittää korvausvaatimustaan viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

Näin ollen A oli korkeimman oikeuden mukaan menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheellisistä lattiapinnoitteiden asennuksista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion lattiapinnoitteiden korjauskulujen ja vahingonkorvausta koskevan vastakanteen osalta ja jätti asian tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.

Johtopäätöksiä

Korkeimman oikeuden tuomion voi nähdä olevan täysin linjassa korkeimman oikeuden aikaisemman ratkaisukäytännön kanssa. Osapuolet ovat asianomaisten YSE 1998 -ehtojen sitomia, ellei muusta ole osapuolten kesken sovittu.

Urakoitsijapuolella velvoitteet tunnetaan tältä osin melko hyvin. Tilaajapuolella tilanne näyttää vaihtelevan sen mukaan onko kyseessä ammattimainen vai ei-ammattimainen tilaaja. Jotta oikeudenmenetyksiä ei tapahdu, virheen korjaamista koskevien vaatimusten rinnalla tulee aina esittää myös rahamääräinen vaatimus viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä.

Korkeimman oikeuden tuomio nro 733 on annettu 9.5.2023 (diaarinumero S2021/653).

Share Article